5. luento: oppimisympäristöjen kehittämisen nykytilanne ja tulevaisuus

Viimeistä viedään, tulipa viimeinen luentokerta nopeasti! Luento oli samanaikaisesti hyvin informatiivinen ja toiminnallinen, mikä ainakin minusta herätti entistä enemmän kiinnostusta tähän aiheeseen. Luennolla käsiteltiin muuttuvia oppimisympäristöjä ja se loi laajan katsauksen niiden nykytilanteeseen ja tulevaisuuteen.

Kuten aikaisemmissa postauksissa olemme todenneet, nykykäsitys oppimisympäristöstä ja siihen liittyvistä ilmiöistä on laaja ja monipuolinen: on henkilökohtaista ja jaettua, globaalia ja lokaalia, fyysistä ja virtuaalista sekä formaalia, informaalia ja non-formaalia oppimisympäristöä. Kaikki nämä luovat sen kontekstin, jossa ihminen oppii ja kehittyy elämässään eteenpäin. Teknologia on kehittynyt ja kehittyy edelleen niin hurjaa vauhtia, että kasvatuksen ja koulutuksen on välttämättä pysyttävä sen tahdissa mukana. Tämä luokin kaikille kasvatus- ja koulutusinstituutioille yhteisen haasteen, jonka saavuttamiseksi on tehtävä jatkuvaa kehittämistyötä niin omassa ajattelussa kuin pedagogisessa toiminnassa. Luennolla todettiinkin, että opetusalan asiantuntijoilla näyttää olevan hyvin yhteneväiset ajatuksen oppimisympäristöjen kehityssuunnasta ja siinä korostuu

• yhteisöllinen oppiminen
• ilmiöpohjainen oppiminen
• ongelmaperustainen oppiminen
• tutkiva oppiminen

Kaikki edellä mainitut oppimisen muodot korostavat itse asian oppimisen lisäksi yhteisöllistä työskentelyä, teknologisten taitojen harjaantumista sekä tietötyön taitoja.Varhaiskasvattajina on tärkeäää tiedostaa kaikki nämä oppimisen muodot ja ymmärtää niiden merkittävyys erityisesti pienten lasten oppimisessa. Edellisessä kirjoituksessa yhteisöllistä ja tutkivaa oppimista pohdittiinkin enemmä. Lisäksi puhuttiin autenttisen oppimisen lisääntymisestä eli siitä, kuinka opetustilanne keskitetää yhteisön ja ympäristön kielelliseen ja kulttuuriseen moninaisuuteen esimerkiksi tutkimalla ympäröivää maailmaa, jakamalla kokemuksia ja viestimällä autenttisessa ympäristössä, myös virtuaalisesti. Autenttinen oppiminen vaikuttaa ajatuksena sellaiselta, jota erityisesti varhaiskasvatuksessa tulisi käyttää: tutkiva, kokemuksellinen oppimistyyli, jossa tiedon jakamista korostetaan. Lasten kanssa kokemuksellisuus ja yhdessä toimiminen kun ovat aika merkittäviä piirteitä ja oikeastaan pienen lapsen oppimisen perusta.

Lisäksi luenolla käytiin läpi erilaisia sovelluksia, joita voi käyttää oppimisen tukena. Erityisesti tämä osio luennosta tuntui mielenkiintoiselta ja herätti pohtimaan, miten näitä voisi käyttää varhaiskasvatuksessa. Nostan esiin tässä mielestäni parhaiten varhaiskasvatukseen sopivimpia, mutta voitte kommentoida myös omia ideoitanne. Ensinnäkin luennon diat löytyvät SlideShare -palvelusta:  http://www.slideshare.net/MatleenaLaakso/oppimisympristjen-kehittmisen-nykytilanne-ja-tulevaisuus 

Mielestäni tämän käyttö sopii erityisesti vaikka koulutusmateriaalien jakamiseen kaikille ryhmän jäsenille, mutta myös esimerkiksi tiedon jakamiseen vanhemmille. Mitä mieltä te muut olette tästä?

Lisäksi saimme kokeilla itse sekä Aurasmaa että QR-koodilukijaa luennolla. Ryhmämme ainakin pohti Aurasman ja QR-koodilukijoiden käyttöä päiväkodeissa ja niiden käyttö nähtiin mahdolliseksi. Aurasman avulla lapset voivat harjoitella esimerkiksi tablettien käyttöä ja samalla saada tietoa oikeastaan mistä vaan. Varhaiskasvattaja voi itse kehitellä Aurasman sisällön sopimaan vaikka tiettyyn teemaan, jota lasten kanssa halutaan käydä. QR-koodin avulla taas voidaan käyttää erilaisia pelejä tai muita hyödyllisiä ohjelmia. Luennolla esimerkkinä oli jumppaohjelma, joka löytyi QR-koodin takaa.

Lisäksi luennolla kokeiltiin kahta hieman saman tyyppistä sovellusta Kahootia  sekä Quizizziä , jotka molemmat perustuvat tietovisatyyppisiin kyselyihin. Nämä kaksi ovat ehkä vähän haastavia käyttää pienten lasten kanssa, mutta olisiko teillä niille jotain soveltamisajatuksia? Voisiko niitä käyttää esimerkiksi niin, että varhaiskasvattaja lukisi vaihtoehdot ääneen ja lasten kanssa pohdittaisiin niitä yhdessä keskustelemalla? Entä voisiko niillä kysyä esimerkiksi työyhteisön mielipiteitä jostain? 
     

 

Artikkelihaku MOOC -teemasta

Tässä yhteydessä tehdään yhteinen artikkelihaku MOOC -teemasta.
Tutkitaan:
-mitä tutkimuskysymyksiä on asetettu?
-mitä keskeisiä tuloksia on esitetty?

 Valitsimme Anu Ylitalon ja Maria Byholmin kirjoittaman artikkelin "Korkeakouluopettajien pedagogisen digitaalisen osaamisen edistäminen kansainvälisenä yhteistyönä toteutetulla MOOC-kurssilla".

-Tutkimuskysymys: Millainen pedagoginen digitaalinen osaaminen on nykyään tarpeellista korkealaatuisen opetuksen varmistamiseksi verkko-opetuksessa, korkeakoulutuksessa ja elinkeinoelämässä?
-Tulokset:  Monipuolistaa digitaalisen oppimisen välineiden ja pedagogisten mallien käyttöä sekä edelleen kehittää kansainvälistä yhteistyötä pedagogisen digitaalisen osaamisen edistämiseksi.

Linkki artikkeliin:
http://www.nelliportaali.fi/V/YYVUDIXX5UHTDX6ACYJ2KQJBK2282XJHUTLSBVXF14KH8CF2F1-04820?func=quick-3&short-format=002&set_number=061805&set_entry=000004&format=999

Löysimme Tampereen yliopiston Nelliportaalista hakusanalla "MOOC" 20-artikkelia, joista 5 oli suomenkielisiä. Näistä viidestä artikkelista tämä valittu artikkeli oli mielenkiintoisin. Artikkeli oli helppolukuinen ja herätti mielenkiintoa.
 

4. luento

Poiminta luennolta ja MOOC -ympäristöön tutustumisesta:
Helsingin yliopistossa voi MOOC:ssa opiskella koodauksen alkeita -> tässä meille varhaiskasvattajille loistava tilaisuus oman ammattitaidon kehittämiseen ja ylläpitämiseen! Koodausta kun osaa jo pienimmät oppijat kouluissa, niin eikö se ole myös meidän ammattillinen velvollisuus myös edes "jotain" tietää asiasta?!







Yhteenveto MOOC -uhka ja/tai/vai mahdollisuus -luennosta:
-uhkia?
-mahdollisuuksia?
-oman ennakkokäsityksen muutos/vahvistuminen?
-MOOC ja oppimisympäristöajattelu
-Gradu
-Tutkimusaiheita?
-"Onko MOOC -innostukselle tutkitusti katetta vai hehkutanko liikaa?"

MOOC:ssa luonnollisestikaan ei ole sitä sosiaalista vuorovaikutusta ja sen tuomat mahdollisuudet oppimiselle jää. Mutta tässä kohtaa täytyy jälleen muistaa se tosiasia, että meitä oppijoita on erilaisia ja se mikä sopii toiselle paremmin, ei välttämättä ole luontevaa toiselle. Näin sen pitää ollakin. Tämä MOOC -ympäristö mahdollistaa opiskelemisen ajankäytön sovittamisen itselle parhaimpaan kohtaan. Hyvä mahdollisuus mm. työn ohessa opiskeluun!

Itselle tämä MOOC oli tuntematon ympäristö oppia, mutta herätti mielenkiinnon! Mitä jos tämän avulla saisi innostettua sellaisia työelämässä jo olevia, joilla työ on "vain sen pakollisen työn tekemistä", joilla on haasteellista nähdä laajemmin ja oman oppimisen ja kehittymisenkin motivaatio on kateissa? Toki näissä tapauksissa opiskeltava asia täytyisi valita tarkoin, mutta toisi vaihtoehdon niihin "pakollisiin koulutuksiin osallistumisiin".

Itse uskon, että MOOC on vahvasti yksi tulevaisuuden oppimisympäristö. Tätä oppimisympäristöajattelua täytyy vaan saada rantautumaan paremmin ja laajemmin. Tässä kohtaa näen meidän opiskelijoiden ehkä pienen vastuunkin? Saada ainakin esimerkiksi ne työkaverit tietoisiksi tämän mahdollisuuksista ja herätellä sitä motivaatiota oman työn ja ammatillisen kehittymisen suuntaan.

Mitä mieltä olette muut?😊

Pedagogiset mallit ja oppimisteoriat

3. Luentokerta

Noniin, tässä tulee minun ihka ensimmäinen kosketukseni blogien maailmaan, kirjoittajan näkökulmasta käsin. Satunnaisia blogeja olen aikaisemmin lueskellut, mutta itse en ole koskaan aikaisemmin sellaista kirjoittanut. Blogien mahdollinen opetuskäyttö ei kuitenkaan mielestäni ole lainkaan huono ajatus. Olen varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija, joten katselen asioita varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Blogien käyttö on koko ajan lisääntymässä myös vahaiskasvatuksen kentällä, tosin niitä käytetään lähinnä vanhemmillepäin viestintään. Tätäkin toki voisi mielestäni kehittää ja ehkä jopa tulevaisuudessa käyttää blogeja enemmän myös pienten lasten oppimisessa, yhtenä työvälineenä? Oppimisen ja opettamisen teknologisoituminen ei minun mielestäni näy vielä kovinkaan hyvin tämän päivän varhaiskasvatuksessa, monesti esteenä ovat huonot resurssit, vaikkakin monia opettavaisia pelisovelluksia ym. on jo varsin hyvin saatavilla alle kouluikäisillekin lapsille.

Sitten varsinaisen luentokerran asiaan, eli pedagogisiin malleihin ja erilaisiin oppimisteorioihin. Pedagogisilla malleilla tarkoitetaan oppimisympäristön rakentamista sellaiseksi, että saataisiin aikaan mahdollisimman syvällistä oppimista. Pedagogisiin malleihin, teknologian opetuskäytön näkökulmasta, kuuluu: käänteinen luokkahuone, yhteisöllinen oppiminen, sulautuva opetus sekä verkossa tapahtuva oppiminen. Päätimme meidän opintoryhmässä ottaa pedagogisista malleista tarkemmin käsittelyyn käänteisen luokkahuoneen ja yhteisöllisen oppimisen mallit. Pedagogiset mallit valikoituivat varhaiskasvatuksen näkökulmasta, sillä koimme, että juuri nämä ovat sellaisia malleja, joita voidaan soveltaa myös varhaiskasvatuksen kentällä.

Käänteisen luokkahuoneen (flipped classroom) mallissa on yksinkertaisimmillaan kyse oppimistapahtuman kulun kääntämisestä opettajajohtoisesta oppilasjohtoiseen. Toisin kuin perinteisen kognitivistisen oppimiskäsityksen (oppilas aktiivisena opettajan antaman tiedon vastaanottajana) mukaisessa opetuksessa, käänteisen luokkahuoneen mallissa, lähdetään liikkeelle oppilaan itsenäisestä aktiivisuudesta. Uuden asian opiskelu aloitetaan itsenäisesti aiheeseen tutustuen (esim. videot ja artikkelit), jonka jälkeen edetään kontaktiopetuksen ja sosiaalisen oppimisen kautta syvälliseen ymmärtämiseen. Pyrkimyksenä on kehittää "korkeamman tason ajattelutaitojen kehittymistä ja siirtää opetuksen painopiste pois ulkoaopettelusta" (Sams & Bergmann). Käänteisen luokkahuoneen mallissa on piirteitä niin sosiokulttuurisesta kuin konnektivistisestakin oppimisteoriasta. Varhaskasvatuksen kentällä tätä mallia voitaisiin käyttää erityisesti kasvattajien pedagogisissa keskusteluissa sekä pedagogiikan kehittämisessä. Varhaiskasvatuksen kentällä on olemassa melko hyvät raamit pedagogiselle keskustelulle, oppimiselle ja kehittymiselle, mutta valitettavan usein keskustelu lähtee väärille urille. Käänteisen luokkahuoneen mallin avulla kasvattajien pedagogisissa tapaamisissa pystyttäisiin pureutumaan asioihin syvällisesti ja ehkä nykyistä paremmin saataisiin myös rakennettua koko työyhteisön yhteistä pedagogista näkemystä. Itselleni tämä käänteisen luokkahuoneen mukainen oppiminen on melko vierasta, mutta uskon sen toimivan ainakin tietyssä konteksteissa. Erityisesti tämän mallin mukaan oppimista syventäviin ja syvällistä ymmärrystä tuottaviin keskusteluihin päästään todennäköisesti huomattavasti nopeammin, kun kaikilla on käsiteltävästä asiasta jonkinlainen pohjatieto.

Toiseksi pedagogiseksi malliksi, tarkempaan tarkasteluun, valikoitui erilaiset yhteisöllisen oppimisen sovellutukset. Yhteisöllisen oppimisen sovellutukset ovat, pedagogisista malleita, eniten käytössä varhaiskasvatuksen kentällä. Yhteisöllisesä oppimisessa oppiminen tapahtuu sosiokulttuurisen oppimisteorian mukaisesti, yhdessä oppien. Yhteisöllisessä oppimisessa oppiminen tapahtuu nimenomaan ryhmän yhteisestä tiedon muodostamisesta, johon eivät yksilöt itsenäisesti kykenisi. Varhaiskasvatuksessa toimitaan paljon pienryhmissä, joissa myös yhdessä ihmetellään ja opitaan asioita. Vielä enemmän varhaiskasvatuksessa on käytössä yhteisöllisen oppimisen muodoista tutkiva oppiminen. Tutkivassa oppimisessa oppimiseen pyritään tieteellisin tutkimuksin. Tutkiminen on yksi lapselle ominainen tapa toimia, varsinkin pienillä lapsilla on luontainen tarve tutkimiseen. Yhdessä kasvattajan kanssa voidaan tehdä pienimuotoisia kokeita ("tutkimuksia") ja saavuttaa näin ymmärtävää oppimista. Yhteisöllisessä oppimisessa, kuin myös tutkivassa oppimisessa, on tärkeää ja keskeistä erityisesti lapsen osallisuus ja aktiivisuus, ilman sitä ei synny aitoa kiinnostusta ja ymmärrystä. Lisäksi tutkivassa oppimisessa on aina mukana myös sosiaalinen konteksti, tutkimusta tekevät yhteisö (oppilasryhmä) jakaa tietoa ja kokemuksiaan toisilleen. Opettajan tehtävänä on puolestaan toimia vain ohjaajana. Pedagogisista malleista yhteisöllisen oppimisen sovellutukset ovat varmasti peristeisimpiä oppimiseen tähtääviä keinoja, vaikka sitäkin on tullut rikastuttamaan teknologian tarjoamat mahdollisuudet.




Lähteet:

http://info.edu.turku.fi/etaopetus/item/149-flipped-classroom,-flipped-teaching-vai-flipped-learning

https://peda.net/yritykset/edumendo/courses2/sola2a/mk21/mso/14motpm

http://www.mlab.uiah.fi/polut/Yhteisollinen/teoria_tutkiva_oppiminen.html
        

Pohdintaa 2. luentokerrasta: Informaatioajan haasteet, digitalisaatio ja oppiminen

Vasta 2 luentokertaa takana ja kaikennäköistä uutta sitä jo oppinut! Wow! Tuo Socrative -ohjelma oli itselle täysin tuntematon asia - mutta ei enää! Sitä jäi itse miettimään miten ohjelmaa voisi hyödyntää tuolla varhaiskasvatuksenkin puolella? Voisiko kenties vanhemmille tehdä jonkinnäköistä kyselyä (esim. helatorstain jälkeisen perjantain lasten hoidontarvetta) vai tuleeko eteen jo heti este? Digitaalinen kuilu?! Jos on tilanne ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta älypuhelimiin, niin jääkö sähköisten kyselyjen tekeminen vallan tekemättä? Vai saako he vielä sen paperi-version?

Ehkä tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa olisi tärkeää ensinnäkin tunnistaa digitaalinen kuilu (esim. sukupolvien välillä) ja reagoida siihen! Maailma muuttuu ja laadukas varhaiskasvatus siinä mukana. Ei enää saisi sanoa, että "me ollaan aina tehty näin". Mitäs mieltä muut ootte?

Opintopiirit/parit saivat kysymyksen: Millaisia asioita pidätte tärkeimpinä luennon teemoista nostettavaksi esiin tulevaisuutta ajatellen? Oli hienoa nähdä Socrativen avulla myös muiden opintopiirien ajatuksia aiheesta! Meidän pieni opintopiiri puhui paljon digitaalisesta kuilusta, siitä miten se näyttäytyy eri näkökulmista eri tavalla. On mm. alueellista eroavaisuutta (mm. pieni syrjäinen koulu, jossa ei tarpeeksi resursseja), sukupolvien välistä eroavaisuutta sekä yhteisöllistä eroavaisuutta (esim. päiväkodit). Varhaiskasvatuksessa esiintyvään digitaaliseen kuiluun vaikuttaa paljon juuri tuo sukupolvien välinen kuilu, mutta myös hyvä johtaminen!!! Haaste tässä on se, että jos yksikön johtaja on myös eri sukupolvea eikä edes tunnista digitaalista kuilua saatikka siihen reagoi?! Digitaaliseen kuiluun pystyy kyllä vaikuttamaan, jos vain on tunnistamisen ja reagoinnin myötä myös halukkuutta muuttaa asioita.

Luennolla esitetty jaottelu mediasukupolvista (sanomalehti-sukupolvi, televisio-sukupolvi, netti-sukupolvi sekä diginatiivit) oli myös kiinnostava! Web 2.0  oli käsitteenä vähän oudompi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Web_2.0

Twitteristä poiminta: opettajalta blogiimme pohdittavaksi seuraavaa: informaatio- ja digiajan piirteet ja haasteet opetukselle ja oppimiselle. Kirjoituksissa kannattaa hyödyntää myös tausta-aineistoa ja omia kokemuksia sekä havaintoja digimurroksen ilmiöistä.

 

Pohdintaa ensimmäisestä luennosta

Kasso 1, luento 1, 12.01.2016

Muuttuva oppimisympäristömielikuva?

Sosiaalisen median valta sekä teknologian nopea kehittyminen vaativat myös koulutuksen ja oppimisympäristöjen muuttumista. Oppimisympäristöjenkin on pysyttävä ajan hermoilla. Kasso1 -kurssin ensimmäisellä luennolla käsiteltiin oppimisympäristöjen muutosta sekä perinteisen ja muuttuvan oppimisympäristömielikuvien eroa.  Olin kuullut ennenkin oppimisympäristöjen viidestä näkökulmasta eli fyysisestä, sosiaalisesta, teknisestä, paikallisesta ja didaktis-pedagogisesta näkökulma (Manninen ym 2013.) Oppimisympäristömielikuvat taas olivat aivan uusi asia sekä vielä vähän monimutkainen. Pohdin, että onko esimerkiksi ongelmalähtöinen oppimisen ajattelumalli muuttuvaa oppimisympäristömielikuvaa? Kandi-vaiheeni aikana Savonlinnassa työskenneltiin monella kurssilla ongelmalähtöisesti. Ongelmalähtöisessä oppimisessa analysoidaan ja yritetään ratkoa jotakin ongelmaa ja sen avulla lisätään ymmärrystä ja tietoa. Tieto etsitään itse sekä jäsennellään ja käsitellään itse. Ongelmalähtöisessä työskentelyssä tarkoituksena ei ole saada oikeita vastauksia, vaan siinä pyritään syvälliseen ymmärtämiseen. Se muistuttaa enemmän muuttuvaa ajattelumallia kuin perinteistä.

Mitä ajatuksia blogi herättää oppimisympäristönä?

Blogi on yksi keino pysyä kehityksessä mukana. Yhä useampi kirjoittaa blogia, se ei ole enää niin vieras käsite kuin useampi vuosi sitten. Erilaisia blogeja löytyy vaikka millä mitalla, on ruokablogeja, urheilublogeja, kauneus- ja terveysblogeja sekä vauvablogeja. Blogi oppimisalustana on erilainen ja mielenkiintoinen - tuo vaihtelevuutta jatkuvien luennoilla istumiselle ja tutkimusten lukemiselle. Blogissa saa myös kirjoittaa vähän vapaammin kuin esimerkiksi esseissä. 

Blogissa on helppo vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä. Se on myös helppo luoda ja muokata siitä kirjoittajiensa näköinen. Sinne saa laitettua kuvia, videoita ja linkkejä. Blogi toimii hyvin etäopetuksessa, sillä ei tarvitse olla läsnä paikan päällä ollakseen aktiivinen. 

Blogissa on myös huonoja puolia. Se ei korvaa face to face-keskustelua eikä "oikeaa" vuorovaikutusta. Voisiko blogi toimia yksin oppimisen välineenä? Se ehkä on hyvä apuvälinen oppimiselle ja toimii alustana, mutta yksin se ei välttämättä kehitä kokonaisvaltaista oppimista. 

Linkkejä:

Sosiaalinen media aktivoivan oppimisen välineenä -hanke:

http://kans.jyu.fi/tutkimuksia/copy_of_aineistot/esitysaineistoja/JY-Sosiaalinen-media-2008-loppuraportti.pdf  

Artikkeli oppimisympäristöjen kehittämisestä: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41519/jalkanenjarvenojalitolafinal.pdf?sequence=1