Noniin, tässä tulee minun ihka ensimmäinen kosketukseni blogien maailmaan, kirjoittajan näkökulmasta käsin. Satunnaisia blogeja olen aikaisemmin lueskellut, mutta itse en ole koskaan aikaisemmin sellaista kirjoittanut. Blogien mahdollinen opetuskäyttö ei kuitenkaan mielestäni ole lainkaan huono ajatus. Olen varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija, joten katselen asioita varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Blogien käyttö on koko ajan lisääntymässä myös vahaiskasvatuksen kentällä, tosin niitä käytetään lähinnä vanhemmillepäin viestintään. Tätäkin toki voisi mielestäni kehittää ja ehkä jopa tulevaisuudessa käyttää blogeja enemmän myös pienten lasten oppimisessa, yhtenä työvälineenä? Oppimisen ja opettamisen teknologisoituminen ei minun mielestäni näy vielä kovinkaan hyvin tämän päivän varhaiskasvatuksessa, monesti esteenä ovat huonot resurssit, vaikkakin monia opettavaisia pelisovelluksia ym. on jo varsin hyvin saatavilla alle kouluikäisillekin lapsille.
Sitten varsinaisen luentokerran asiaan, eli pedagogisiin malleihin ja erilaisiin oppimisteorioihin. Pedagogisilla malleilla tarkoitetaan oppimisympäristön rakentamista sellaiseksi, että saataisiin aikaan mahdollisimman syvällistä oppimista. Pedagogisiin malleihin, teknologian opetuskäytön näkökulmasta, kuuluu: käänteinen luokkahuone, yhteisöllinen oppiminen, sulautuva opetus sekä verkossa tapahtuva oppiminen. Päätimme meidän opintoryhmässä ottaa pedagogisista malleista tarkemmin käsittelyyn käänteisen luokkahuoneen ja yhteisöllisen oppimisen mallit. Pedagogiset mallit valikoituivat varhaiskasvatuksen näkökulmasta, sillä koimme, että juuri nämä ovat sellaisia malleja, joita voidaan soveltaa myös varhaiskasvatuksen kentällä.
Käänteisen luokkahuoneen (flipped classroom) mallissa on yksinkertaisimmillaan kyse oppimistapahtuman kulun kääntämisestä opettajajohtoisesta oppilasjohtoiseen. Toisin kuin perinteisen kognitivistisen oppimiskäsityksen (oppilas aktiivisena opettajan antaman tiedon vastaanottajana) mukaisessa opetuksessa, käänteisen luokkahuoneen mallissa, lähdetään liikkeelle oppilaan itsenäisestä aktiivisuudesta. Uuden asian opiskelu aloitetaan itsenäisesti aiheeseen tutustuen (esim. videot ja artikkelit), jonka jälkeen edetään kontaktiopetuksen ja sosiaalisen oppimisen kautta syvälliseen ymmärtämiseen. Pyrkimyksenä on kehittää "korkeamman tason ajattelutaitojen kehittymistä ja siirtää opetuksen painopiste pois ulkoaopettelusta" (Sams & Bergmann). Käänteisen luokkahuoneen mallissa on piirteitä niin sosiokulttuurisesta kuin konnektivistisestakin oppimisteoriasta. Varhaskasvatuksen kentällä tätä mallia voitaisiin käyttää erityisesti kasvattajien pedagogisissa keskusteluissa sekä pedagogiikan kehittämisessä. Varhaiskasvatuksen kentällä on olemassa melko hyvät raamit pedagogiselle keskustelulle, oppimiselle ja kehittymiselle, mutta valitettavan usein keskustelu lähtee väärille urille. Käänteisen luokkahuoneen mallin avulla kasvattajien pedagogisissa tapaamisissa pystyttäisiin pureutumaan asioihin syvällisesti ja ehkä nykyistä paremmin saataisiin myös rakennettua koko työyhteisön yhteistä pedagogista näkemystä. Itselleni tämä käänteisen luokkahuoneen mukainen oppiminen on melko vierasta, mutta uskon sen toimivan ainakin tietyssä konteksteissa. Erityisesti tämän mallin mukaan oppimista syventäviin ja syvällistä ymmärrystä tuottaviin keskusteluihin päästään todennäköisesti huomattavasti nopeammin, kun kaikilla on käsiteltävästä asiasta jonkinlainen pohjatieto.
Toiseksi pedagogiseksi malliksi, tarkempaan tarkasteluun, valikoitui erilaiset yhteisöllisen oppimisen sovellutukset. Yhteisöllisen oppimisen sovellutukset ovat, pedagogisista malleita, eniten käytössä varhaiskasvatuksen kentällä. Yhteisöllisesä oppimisessa oppiminen tapahtuu sosiokulttuurisen oppimisteorian mukaisesti, yhdessä oppien. Yhteisöllisessä oppimisessa oppiminen tapahtuu nimenomaan ryhmän yhteisestä tiedon muodostamisesta, johon eivät yksilöt itsenäisesti kykenisi. Varhaiskasvatuksessa toimitaan paljon pienryhmissä, joissa myös yhdessä ihmetellään ja opitaan asioita. Vielä enemmän varhaiskasvatuksessa on käytössä yhteisöllisen oppimisen muodoista tutkiva oppiminen. Tutkivassa oppimisessa oppimiseen pyritään tieteellisin tutkimuksin. Tutkiminen on yksi lapselle ominainen tapa toimia, varsinkin pienillä lapsilla on luontainen tarve tutkimiseen. Yhdessä kasvattajan kanssa voidaan tehdä pienimuotoisia kokeita ("tutkimuksia") ja saavuttaa näin ymmärtävää oppimista. Yhteisöllisessä oppimisessa, kuin myös tutkivassa oppimisessa, on tärkeää ja keskeistä erityisesti lapsen osallisuus ja aktiivisuus, ilman sitä ei synny aitoa kiinnostusta ja ymmärrystä. Lisäksi tutkivassa oppimisessa on aina mukana myös sosiaalinen konteksti, tutkimusta tekevät yhteisö (oppilasryhmä) jakaa tietoa ja kokemuksiaan toisilleen. Opettajan tehtävänä on puolestaan toimia vain ohjaajana. Pedagogisista malleista yhteisöllisen oppimisen sovellutukset ovat varmasti peristeisimpiä oppimiseen tähtääviä keinoja, vaikka sitäkin on tullut rikastuttamaan teknologian tarjoamat mahdollisuudet.
Lähteet:
http://info.edu.turku.fi/etaopetus/item/149-flipped-classroom,-flipped-teaching-vai-flipped-learning
https://peda.net/yritykset/edumendo/courses2/sola2a/mk21/mso/14motpm
http://www.mlab.uiah.fi/polut/Yhteisollinen/teoria_tutkiva_oppiminen.html
Hienoa, Katriina! Asiallisen sisällön lisäksi on nautinto lukea huoliteltua ja hyvää suomenkieltä!
VastaaPoistaMinulle nämä pedagogiset ja tiedotustavat olivat aivan uusia, ainoastaan yhteisöllinen oppiminen oli entuudestaan tuttu pedagoginen malli. Kuten Katriina kirjoittikin, pohdimme käänteisen luokkahuoneen (flipped classroom) toimintatavan hyödyntämistä varhaiskasvatuksen alueella. Pohdimme erityisesti miten sitä voitaisiin käyttää työntekijöiden eli varhaiskasvattajien työyhteisössä eli katseemme kohdistui nyt kasvattajiin eikä kasvatettaviin.
VastaaPoistaEsimerkiksi käänteisen luokkahuoneen –mallia voitaisiin hyödyntää työntekijöiden kehittämisillassa. Jos päiväkodin työhenkilöstön kehittämisillassa aiheena olisi työhyvinvointi, olisivat työntekijät etukäteen tutustuneet aiheeseen ja pohtineet asiaa syvemmin. Ehkä päiväkodinjohtaja olisi voinut myös antaa heille etukäteen valmistelevia tehtäviä, joita sitten yhdessä käytäisiin kehittämisillassa läpi ja pohdittaisiin niitä. Tällainen menettelytapa voisi synnyttää syvällisempää ymmärrystä aiheesta ja rakentaa monipuolista keskustelua.
Yhteisöllisen oppimisen sovellutukset, varsinkin tutkiva oppiminen on ollut paljon esillä nyt lastentarhanopettajan sekä luokanopettajankoulutuksessa. Minusta ainakin tuntuu, että oman kandivaiheeni aikana tutkivaa oppimista korostettiin paljon. Se sopiikin hyvin päiväkotimaailmaan, sillä siinä otetaan huomioon lapsen aktiivisuus ja osallisuus. Juuri vähän aikaan sitten luin lehtiartikkelin, kuinka Tampereelle avattiin ensimmäinen tiedepäiväkoti. Tiedepäiväkodissa painotetaan juuri tätä tutkivaa oppimista ja sitä kuinka lapsi saa tutkia ja pohtia rauhassa ilman kiirettä.
Linkki tiedepäiväkoti -artikkeliin:
http://yle.fi/uutiset/tiedepaivakodissa_jokaisessa_lapsessa_saa_asua_pieni_tutkija/8682309