Ehkä tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa olisi tärkeää ensinnäkin tunnistaa digitaalinen kuilu (esim. sukupolvien välillä) ja reagoida siihen! Maailma muuttuu ja laadukas varhaiskasvatus siinä mukana. Ei enää saisi sanoa, että "me ollaan aina tehty näin". Mitäs mieltä muut ootte?
Opintopiirit/parit saivat kysymyksen: Millaisia asioita pidätte tärkeimpinä luennon teemoista nostettavaksi esiin tulevaisuutta ajatellen? Oli hienoa nähdä Socrativen avulla myös muiden opintopiirien ajatuksia aiheesta! Meidän pieni opintopiiri puhui paljon digitaalisesta kuilusta, siitä miten se näyttäytyy eri näkökulmista eri tavalla. On mm. alueellista eroavaisuutta (mm. pieni syrjäinen koulu, jossa ei tarpeeksi resursseja), sukupolvien välistä eroavaisuutta sekä yhteisöllistä eroavaisuutta (esim. päiväkodit). Varhaiskasvatuksessa esiintyvään digitaaliseen kuiluun vaikuttaa paljon juuri tuo sukupolvien välinen kuilu, mutta myös hyvä johtaminen!!! Haaste tässä on se, että jos yksikön johtaja on myös eri sukupolvea eikä edes tunnista digitaalista kuilua saatikka siihen reagoi?! Digitaaliseen kuiluun pystyy kyllä vaikuttamaan, jos vain on tunnistamisen ja reagoinnin myötä myös halukkuutta muuttaa asioita.
Luennolla esitetty jaottelu mediasukupolvista (sanomalehti-sukupolvi, televisio-sukupolvi, netti-sukupolvi sekä diginatiivit) oli myös kiinnostava! Web 2.0 oli käsitteenä vähän oudompi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Web_2.0
Twitteristä poiminta: opettajalta blogiimme pohdittavaksi seuraavaa: informaatio- ja digiajan piirteet ja haasteet opetukselle ja oppimiselle. Kirjoituksissa kannattaa hyödyntää myös tausta-aineistoa ja omia kokemuksia sekä havaintoja digimurroksen ilmiöistä.
Nappaan tuon informaatio ja digiajan piirteet ja haasteet opetukselle ja oppimiselle – aiheen ja kommentoin siitä!
VastaaPoistaPIIRTEITÄ:
-Informaation nopea siirtäminen ja jakaminen
-Kommunikaation siirtyminen verkkoon ja tietotekniikan laitteisiin (ollaan yhteydessä enemmän netin välityksellä kuin face to face-kohtaamisilla)
Tuleeko teille muita piirteitä mieleen??
DIGIAJAN HAASTEITA OPETUKSELLE JA OPPIMISELLE:
-Yksi haaste on rahoitus. Onko kaikilla kouluilla varaa ja resursseja ostaa jokaiselle oppilaalle uusi tabletteja tai iPadeja tai smartboardeja? Ei valitettavasti ole. Se taas johtaa epätasa-arvoon, toiset oppilaat saavat oppia ja hyödyntää opetuksessa digitaalisia laitteita, kun taas toiset eivät.
-Verkkoteknologian, mobiililaitteiden ja sähköisten oppisisältöjen muuttaminen toimivaksi ja motivoivaksi oppimisympäristöksi. Pedagogiikan ja teknologian yhdistäminen onnistuneesti.
-Opettajien puutteelliset taidot teknologian käytössä lisää koulutusta
-Oppimisympäristön ja oppilaiden digitaalisten oppimiskäytäntöjen välinen toimiva vuorovaikutus
Opetus ja oppiminen tarvitsevat kuitenkin muutosta! Nykyään melkein kaikki tapahtuu verkossa – yhteydenpito kavereihin, tiedon jakaminen, viestittäminen, harrastukset, töiden tekeminen, kirjoittaminen, lukeminen..lista on loputon. Verkko tarjoaa välineitä, yhteisöjä, alustoja ja motivaatiota oppimiselle ja opetukselle.
”Teknologia voi mahdollistaa koulutuksen kehittämisen, mutta vain jos sitoudumme muutokseen, jonka se tuo koulutusjärjestelmään.” Kumpulainen & Mikkola 2015, 38
LÄHTEITÄ:
http://digi-ope.com/tablet/wp-content/uploads/2015/03/Digit_oppiminen_netti.pdf (Kannattaa lukea, hyviä artikkeleita)
http://www.sitra.fi/julkaisut/tietoyhteiskunta/sitra154.pdf
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/38478/Suomijoki_Riku.pdf?sequence=1
https://www.ympyratalonapteekki.fi/aivoterveys-uhattuna-digidementiaa-vai-digifitnessia/